keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Se on hengissä sittenkin!

 Nyt pitäisi olla stop-nappula, jotta voisi pysähtyä tähän hetkeen ja vain olla ja nauttia. Kevät tuntuu aina kulkevan kovalla kohinalla ja ennen kuin huomaakaan, on jo kesä. Tämä uusi vihreä, niin raikkaan vihreä väriltään, näyttää uskomattoman kauniilta. Sävy on ihan pakahduttavan kaunis pitkän talven jälkeen. Miten sitä voi jotenkin unohtaa tämän sävymaailman, tuoksut ja äänet, jotka huhti-toukokuuhun kuuluvat?

 Liilat tarhakylmänkukat (Pulsatilla vulgaris subps. vulgaris) ovat jälleen avautuneet lämpimän sään innoittamina. Punaiset lajitoverit ovat vielä tiukasti nupussa.

 Kevätkaihonkukat (Omphalodes verna) ovat sinisiä kuin kesätaivas. Kerrassaan suloisia!

 Särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis) on ihastuttavan täynnä kukkanuppuja. Kaunis, kaunis luottoperenna.

Vanhan pihasaunan edustalla norjanangervo (Spiraea 'Grefsheim') aloittelee ylitsevuotavan runsasta kukintaa. 

Ja tämä ihana yllätys! Luulin viime keväänä istutetun kerrotun valkovuokon (Anemone nemorosa 'Vestal)  heittäneen henkensä, kun ei siitä vielä viikko sitten näkynyt merkkiäkään maanpinnan päällä. Nyt se on yhtäkkiä pamahtanut jostain täyteen kokoonsa ja aukoo ensimmäistä kukkaansa.

Lämpöistä loppuviikkoa!

10 kommenttia:

  1. Kasveja nousee koko ajan lisää. Syksyllä joku ryökäle kävi parturoimassa taikapähkinäni lähes maan tasalle ja tänään löysin minipienen lehden sieltä tyveltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minipienillä lehdillä voi joskus olla elämää suurempi merkitys! ;)

      Poista
  2. Oo! Kaksin verroin ihanampi valkovuokko, kun se selvisi!

    VastaaPoista
  3. Kovan talven jälkeen kaikki alut ja piipot ovat supertervetulleita ja juhlan arvoisia! Kauniit kuvat!

    VastaaPoista
  4. Jälleen näkemisen ihanuutta<3

    VastaaPoista